Lionsviikon kunnianosoitus sankarivainajille / Lionsveckans kransnedläggning vid hjältegravarna

Lionspiirin I alueen järjestämä juhlallinen seppeleenlasku järjestettiin lionsviikon kunniaksi Turun hautausmaan sankariristillä. Seppeleen laskivat I alueen puheenjohtaja Raija Hynninen ja piirikuvernööri Jari Järvelä. Juhlapuheen piti piirikuvernööri. Tilaisuudessa laulettiin Jumala ompi linnamme sekä Oi kallis Suomenmaa, joissa esilaulajina toimi Lions Club Turku/Kupittaan lauluryhmä. 
----------------
 En högtidlig kransnedläggning, arrangerad av Lionsdistriktets region I, hölls vid hjältekorset på Åbo begravningsplats till ära av Lionsveckan. Kransen lades ned av regionsordförande Raija Hynninen och distriktsguvernör Jari Järvelä. Högtidstalet hölls av distriktsguvernören. Vid ceremonin sjöngs psalmen 'Vår Gud är oss en väldig borg' samt 'O kära fosterjord', där Lions Club Åbo/Kupittaas sånggrupp fungerade som försångare.

Piirikuvernööri Jari Järvelän puhe sankariristillä

Hyvät läsnäolijat, arvoisat Lionit,

Olemme tänään kokoontuneet Turun sankarihaudalle paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyvän.
Täällä ei tarvita suuria sanoja, eikä äänen korottamista. Täällä hiljaisuus puhuu – ja se puhuu vahvasti.

Tämän maan vapaus ja itsenäisyys eivät ole syntyneet sattumalta.
Ne on rakennettu uhrauksilla, joita on tänään vaikea täysin käsittää.
Täällä lepäävät ne, jotka antoivat elämänsä, jotta Suomi voisi elää.
Nuoria ja vanhempia. Isien ja äitien poikia, puolisoita, veljiä, sisaria.
Ihmisiä, joilla oli unelmia, suunnitelmia ja tulevaisuus – aivan kuten meillä kaikilla.

Heidän valintansa ei ollut helppo.
Se ei ollut sankaruutta tarinoiden tai muistomerkkien vuoksi, vaan velvollisuudentunnosta.
Se oli vastuunkantoa hetkellä, jolloin vaihtoehtoja oli vähän ja panoksena oli kaikki.

Kun katsomme taaksepäin historiaamme, näemme sodan, menetyksen ja kärsimyksen.
Mutta näemme myös jotakin muuta:
sitkeyttä, yhteisöllisyyttä ja kykyä asettaa yhteinen hyvä oman edun edelle.
Juuri näistä aineksista on rakennettu se Suomi, jossa me tänään elämme.

Meillä on vapaus liikkua, puhua, kokoontua ja auttaa.
Meillä on oikeus ja mahdollisuus elää arkea, joka monin paikoin maailmaa on yhä vain kaukainen toive.
Tämä ei ole itsestäänselvyys.
Se on perintö – ja perintö tuo aina mukanaan vastuun.

Lions-järjestön perinteinen seppeleenlasku on osa tätä vastuun kantamista.
Se on muistutus siitä, että muistaminen ei ole vain menneeseen katsomista.
Se on myös arvovalinta tässä ajassa.
Valinta olla välinpitämätön tai valinta välittää.
Valinta unohtaa tai valinta muistaa.

Lions-toiminnassa puhumme usein palvelusta.
Palvelu ei ole vain tekoja ja projekteja – se on asenne.
Se on kyky nähdä toinen ihminen, pysähtyä, auttaa ja kantaa vastuuta myös silloin, kun se vaatii vaivannäköä.
Juuri tätä asennetta nämä sankarivainajat aikanaan edustivat omalla, äärimmäisellä tavallaan.

Kun laskimme seppeleen, se ei ollut vain kunnianosoitus menneelle.
Se oli lupaus tulevalle.
Lupaus siitä, että rauhaa vaalitaan teoilla, ei vain sanoilla.
Lupaus siitä, että yhteiskuntaa rakennetaan oikeudenmukaisuudelle, ihmisarvolle ja vastuulle.
Lupaus siitä, että emme käännä katsettamme pois silloin, kun apua tarvitaan – lähellä tai kaukana.

Meidän aikamme haasteet ovat erilaisia kuin heidän.
Mutta perusarvot ovat samoja.
Rauha, vapaus, vastuu ja välittäminen eivät vanhene.
Ne vaativat joka sukupolvelta oman panoksensa.

Tämän muistomerkin äärellä on hyvä kysyä itseltämme:
miten minä kannan tätä perintöä?
Miten minä edistän rauhaa, inhimillisyyttä ja yhteistä hyvää omassa arjessani?
Pienet teot, toistettuina, rakentavat suuria asioita.

Hyvät kuulijat,

Kunnioitus sankarivainajille ei ole vain seppeleitä ja juhlapäiviä.
Se on tapaa elää todeksi niitä arvoja, joiden puolesta he antoivat kaikkensa.
Se on vastuuta siitä, että Suomi säilyy maana, jossa ihmisyys, välittäminen ja yhteisvastuu ovat vahvoja.

Hiljennymme kiitollisina.
Muistamme.
Ja kannamme tätä perintöä eteenpäin.
Kunnia sankarivainajille.
---------------------------

Distriktsguvernör Jari Järveläs tal vid hjältekorset

Bästa närvarande, ärade Lions,

Vi har idag samlats vid Åbos hjältegravar – en plats där tiden tycks stå stilla.
Här behövs inga stora ord, ingen höjd röst. Här talar tystnaden – och den talar starkt.

Friheten och självständigheten i detta land har inte uppstått av en slump.
De har byggts genom uppoffringar som idag är svåra att helt förstå.
Här vilar de som gav sina liv för att Finland skulle få leva.
Unga och äldre. Söner till fäder och mödrar, makar, bröder, systrar.
Människor med drömmar, planer och en framtid – precis som vi alla.

Deras val var inte enkelt.
Det var inte hjältemod för berättelsernas eller monumentens skull, utan av pliktkänsla.
Det var ansvarstagande i en stund då alternativen var få och insatsen var allt.

När vi ser tillbaka på vår historia ser vi krig, förlust och lidande.
Men vi ser också något annat:
uthållighet, gemenskap och förmågan att sätta det gemensamma goda före egen vinning.
Av just dessa byggstenar har det Finland skapats där vi idag lever.

Vi har frihet att röra oss, tala, samlas och hjälpa.
Vi har rätt och möjlighet att leva ett vardagsliv som på många håll i världen ännu bara är en avlägsen dröm.
Detta är ingen självklarhet.
Det är ett arv – och arv medför alltid ansvar.

Lionsorganisationens traditionella kransnedläggning är en del av detta ansvarstagande.
Det är en påminnelse om att minnet inte bara är en blick bakåt.
Det är också ett värdeval i vår tid.
Valet att vara likgiltig eller att bry sig.
Valet att glömma eller att minnas.

Inom Lions talar vi ofta om tjänande.
Tjänande är inte bara handlingar och projekt – det är en attityd.
Det är förmågan att se en annan människa, stanna upp, hjälpa och ta ansvar även när det kräver ansträngning.
Just denna attityd representerade dessa hjältar på sitt yttersta sätt.

När vi lade ned kransen var det inte bara en hedersbetygelse till det förflutna.
Det var ett löfte för framtiden.
Ett löfte om att fred ska värnas genom handling, inte bara ord.
Ett löfte om att samhället ska byggas på rättvisa, människovärde och ansvar.
Ett löfte om att vi inte vänder bort blicken när hjälp behövs – nära eller långt borta.

Vår tids utmaningar är annorlunda än deras.
Men grundvärdena är desamma.
Fred, frihet, ansvar och omtanke åldras inte.
De kräver varje generationens egen insats.

Vid detta minnesmärke är det gott att fråga oss själva:
Hur bär jag detta arv?
Hur främjar jag fred, mänsklighet och det gemensamma goda i min vardag?
Små handlingar, upprepade, bygger stora saker.

Ärade åhörare,

Respekten för hjältarna är inte bara kransar och högtidsdagar.
Det är att leva de värden som de gav allt för.
Det är ansvar för att Finland förblir ett land där mänsklighet, omtanke och gemensamt ansvar är starka.

Vi stannar upp i tacksamhet.
Vi minns.
Och vi bär detta arv vidare.
Ära åt hjältarna.