Turun klubeilla perinteinen seppeleenlasku sankariristillä / Åbo-klubbarna hade en traditionell kransnedläggning vid hjältekorset

JUHLAPUHE

Arvoisat kuulijat, hyvät leijonat ja puolisot,
Tänään vietämme Lions-kirkkopyhää, joka sijoittuu yhteisömme perustajan Melvin Jonesin syntymäpäivän (13.1.1879) läheisyyteen.

Tänään, täällä Turun hautausmaan sankarihaudoilla, sankariristin juurella, me kaikki seisomme osoittamassa kunnioitustamme sankarivainajillemme. Heidän leposijansa kertovat tarinaa heistä, jotka eivät epäröineet puolustaa maatamme isänmaan vapauden ja itsenäisyyden vuoksi. Jokainen nimi kivessä kantaa mukanaan tarinan rohkeudesta, uhrautumisesta ja periksiantamattomuudesta.

Nämä miehet ja naiset eivät taistelleet vain itsenäisyytemme puolesta; he puolustivat myös niitä arvoja, jotka edelleen ohjaavat meitä: vapautta, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta kotimaahan. Samalla, kun he puolustivat maatamme rintamalla, kantoi kotirintama huolen ja epävarmuuden raskasta taakkaa. Tämä yhteinen uhri on syvästi kirjoitettu historiamme sydämeen.

Kun katsomme tämän päivän maailmaa, emme voi olla vertaamatta heidän taisteluaan siihen, mitä Ukraina nyt kokee. Ukrainalaiset taistelevat samojen perusarvojen puolesta, joiden puolesta myös Suomen sankarivainajat antoivat kaikkensa. Me tiedämme, kuinka kallis hinta vapaudesta voi olla, mutta tiedämme myös sen, miten tärkeää on tuki ja yhtenäisyys silloin, kun uhka on suurin.

Suomen NATO-jäsenyys on tänä päivänä osoitus siitä, että olemme sitoutuneet sekä omaan turvallisuuteemme että kansainväliseen yhteisvastuuseen. Sankarivainajamme näyttivät esimerkillään, mitä tarkoittaa puolustaa oikeutta ja itsenäisyyttä. Tämä perintö velvoittaa meitä paitsi huolehtimaan omasta maastamme myös seisomaan niiden rinnalla, jotka tänä päivänä taistelevat vapautensa puolesta.

Nämä 902 sankarihautaa ovat pysyvä muistutus siitä, että itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Sankarivainajat tekivät suurimman mahdollisen uhrauksen, jotta me voisimme elää vapaassa Suomessa. Tänään heidän edessään pysähtyessämme me lupaamme tehdä osamme: rakentaa maata, joka on heidän uhriensa arvoinen, ja pitää huolta siitä, että heidän perintönsä säilyy elävänä sydämissämme.

Sankarivainajiemme kunniaksi haluan nostaa esille ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimin sanat, jotka hän osoitti Suomen kansalle jatkosodan päättyessä 4. syyskuuta 1944:
“Kunnia niille, jotka ovat kaatuneet – te olette antaneet kaikkenne isänmaalle! Kunnia niille, jotka kärsimyksissään ovat kantaneet taakkansa – teidän uhrauksenne ovat olleet mittaamattomia! Ja kunnia teille, Suomen naiset, jotka kyyneleissä ja kaipauksessa olette kantaneet isänmaallisen velvollisuutenne raskaan osan. Tämä maa, tämä kansa, tulee aina muistamaan uhrauksenne.”

Kiitos!
---------------------
FESTTAL

Ärade åhörare, bästa lions och gemål, 
Idag firar vi Lions kyrksöndag, vilket sammanfaller med födelsedagen för Melvin Jones (1/13/1879), grundare av vårt samhälle.

I dag, här vid gravarna för hjältarna på Åbo begravningsplats, vid foten av Hjältekorset, står vi alla upp för att visa vår respekt för vår hjältemodiga bortgångne. Deras viloplatser berättar historien om dem som inte tvekade att försvara vårt land för fosterlandets frihet och oberoende. Varje namn på stenen bär med sig en berättelse om mod, uppoffring och uthållighet.

Dessa män och kvinnor kämpade inte bara för vår självständighet; de försvarade också de värderingar som fortfarande vägleder oss: frihet, rättvisa och kärlek till hemlandet. Samtidigt som de försvarade vårt land vid fronten, bar hemmafronten den tunga bördan av oro och osäkerhet. Detta gemensamma offer är djupt inskrivet i vårt hjärtas historia.

När vi ser på dagens värld kan vi inte låta bli att jämföra deras kamp med vad Ukraina nu upplever. Ukrainarna kämpar för samma grundläggande värderingar som Finlands hjältar gav allt för. Vi vet hur högt priset för frihet kan vara, men vi vet också hur viktigt stöd och enighet är när hotet är som störst.

Finlands NATO-medlemskap är idag ett bevis på att vi är engagerade i både vår egen säkerhet och internationell solidaritet. Våra hjältar visade med sitt exempel vad det innebär att försvara rättvisa och självständighet. Detta arv förpliktar oss att inte bara ta hand om vårt eget land utan också stå vid sidan av dem som idag kämpar för sin frihet.

Dessa niohundratvå (902) hjältegravar är en ständig påminnelse om att självständighet inte är en självklarhet. De hjältemodiga döda gjorde största möjliga uppoffring för att vi skulle få leva i ett fritt Finland. I dag, när vi stannar till framför dem, lovar vi att göra vår del: att bygga ett land som är värdigt deras uppoffringar och att se till att deras arv förblir levande i våra hjärtan.

Till ära för våra hjältar vill jag lyfta fram orden från överbefälhavare, fältmarskalk Carl Gustav Emil Mannerheim, som han riktade till det finska folket vid slutet av fortsättningskriget den 4 september 1944: "Ära till dem som har fallit – ni har gett allt för fosterlandet! Ära till dem som i sitt lidande har burit sin börda – era uppoffringar har varit omätbara! Och ära till er, Finlands kvinnor, som i tårar och längtan har burit den tunga delen av er fosterländska plikt. Detta land, detta folk, kommer alltid att minnas era uppoffringar."

Tack!